Jaki

Jaki Birningur, tuttavallisemmin vaikka Jaki, Tiu, Pupu, Pupsi, Vipsu tai Vipstaaki oli islanninlammaskoirauros, ja se oli syntynyt 7.5.1996. Hain Jakin Ruotsista, kasvattaja oli Inger Jönsson. Koiran saaminen ei sitten ollutkaan aivan yksinkertaista...

Halusin koiraa viisivuotiaasta asti, mutta meni vielä 16 vuotta, ennen kuin sellaisen sain. Niiden 16 vuoden ajan olin sitä mieltä, että koiran on oltava saksanpaimenkoira, mutta kun muutin pois kotoa, ajattelin, etten sittenkään halua ensimmäiseksi koirakseni niin suurta, melko sairasta ja ehkä hieman hankalaakin koiraa. Niinpä aloin katsella koirakirjoja "sillä silmällä". Pian silmiini osuikin kuva hyvin kauniista pystykorvaisesta kippurahäntäisestä koirasta, jonka luonnekuvaus miellytti suuresti. Siinäpä minun rotuni!

Soitin Ruotsiin yhdelle kasvattajalle, jolta varasin pitkäkarvaisen nartun. Eipä tullut tarpeeksi pentuja, joten seuraavasta pentueesta kelpasi narttu tai uros. Ei onnistunut siltikään. Sitten kuulin eräästä kolmeviikkoisesta pentueesta, jossa oli vielä vapaita pentuja. Sieltäpä sitten sain varattua itselleni koiran.

Mutta mutta... Alunperin halusin pitkäkarvaisen vaalean (kermanvärisen) mustamaskisen nartun. Lopputulos eli Jaki oli kuitenkin aika kaukana siitä, sillä Jaki oli lyhytkarvainen punainen valkonaamainen uros. Rotu sentään pysyi samana.

Kokonaisuutena Jaki oli hyvin helppo yksilö. Tietysti meilläkin oli joitakin ongelmia, kuten se, että Jaki alkoi noin 6kk ikäisenä huutaa yksin kotona ollessaan. Sitruunapannasta löytyi ratkaisu. Sisäsiisteyden kanssa oli myös pulmia vielä kun Jaki oli reilun vuoden ikäinen, mutta syyksi selvisi useat ruoka-aineallergiat, ja ruokavalion uusiksi laittaminen lopetti sisälle tekemisen. Muutenkin pääsin vähällä, sillä Jaki ei koskaan tuhonnut mitään.

Jakista tuli helposti Suomen muotovalio, ja kilpailimme sen kanssa tottelevaisuudessa sekä kävimme muutamissa pelastuskoirakokeissa. Agilityakin harrastimme parin vuoden ajan, mutta muuten mukava laji piti jättää ajanpuutteen vuoksi. Tammikuussa 2005 kävimme Kennelliiton Kaverikoirakurssin, ja tuota erittäin antoisaa harrastusta jatkoimme Jakin kanssa kunnes koira täytti 13. Vierailukohteemme olivat vanhainkoteja ja palvelutaloja.

Jakilla oli kaksoiskannukset molemmissa takajaloissa sekä oikeassa etujalassa. Luonteeltaan Tiu oli hyvin iloinen, oppivainen, avoin ja ystävällinen, ja se tuli useimmiten hyvin toimeen myös muiden urosten kanssa, eikä pelännyt ampumista taikka ilotulitusta. Se myös halusi olla aina lähellä ja kaikessa mukana sekä saada paljon huomiota. Koira kulkikin mukanani aina kun se on mahdollista, ja Jakin kanssa kaikenlainen matkustaminen olikin aina suorastaan ilo.

Syyskuussa 2009 Jakilta löytyi kiveskasvain vasemmasta kiveksestä, joten koira kastroitiin lokakuussa 2009.

Jaki lopetettiin sydänkohtauksen jälkeen 11.5.2010.

Jakin tiedot Koiranetissä tästä.